Esittely

 

Selja Raudas on helsinkiläinen kuvataiteilija ja taidemaalari. Hän on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista, opiskellut Gerrit Rietveld Academiessa Amsterdamissa ja suorittanut taiteen maisterin tutkinnon Taideteollisessa korkeakoulussa. Raudaksen teoksia on ollut esillä vuodesta 1989 useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä.

Taiteeni

Maalauksissani taustalla on usein fyysinen havainto tilasta, paikasta tai vaikka valosta. Luontokuvan sijaan keskityn maaliaineen mahdollisuuksiin välittää kokemus tai elämys visuaalisena tulkintana. Parhaimmillaan maalaamisen tapahtumassa teoksessa yhdistyy jotain lähtökohdasta ja tekijästä sekä kysymyksiä olemisesta – myös tuntemattomalle ja sattumalle on jätettävä tilaa.

Olen käyttänyt töissäni ja installaatioissani maalauksen ohella valokuvaa, videota ja ääntä. Teoksissani kantavana ja keskeisenä elementtinä on transparenttisuus. Teoksissani sekoitan tietoisesti rationaalisen ja meditatiivisen ajattelun tasot, älyllisen ja emotionaalisen yhdistäminen tuotannossa kiehtoo.

Ihmisen kehollisuus, kokemukset ja maailmansuhde synnyttävät jännitteitä, joita käsittelen taiteessani. Psyykkiset ilmiöt, kuten havainnot, muistikuvat, ajatukset ja tunteet, konstruoituvat töissäni.

Kokemus mielen kerroksellisesta rakenteesta ja psyykkisten toimintojen tasojen samanaikaisuudesta, vaatii läpinäkyvää esitystapaa, joka mahdollistaa moniulotteisen todellisuuden eri elementtien havainnollistamisen samassa teoksessa. Pyrin tähän installaatioissani, joissa rinnastan voimakkaan ruumiillista videokuvaa, ääntä tai valokuvia.

Läheisyyden kipu

Mika Karhu
Kuvataiteilija, tutkija

Selja Raudaksen taide haastaa kohtaamaan läheisyyden kivun. Kivun, joka syntyy siitä tosiasiasta, että ihmisinä joudumme kohtaamaan oman riippuvuutemme kanssaihmisistä. Jokainen on side toiseen ihmiseen. Ihmisenä oleminen on maailmassa olemista yhdessä kaikkien muiden olevaisten kanssa. Maailmassa oleminen perustuu ihmiskäsitykseen ihmisestä elimellisenä osana maailmaa. Ihminen on yhtä kaiken todellisuuden kanssa, ei taivaissa leijaileva sielu ja irrallinen subjekti. Ihminen voi ymmärtää maailmaa vain osana maailmaa, joka tarjoaa tälle ymmärrykselle tietynlaisen taustan.

Maailmassa oleminen ei ole vain luonnonlain omaisten ehtojen alla olemista ja rajaamaa, vaan myös yhdessä olemista. Minä jaan maailmani muiden ihmisten kanssa, olen yhdessä muiden kanssa, vaikka ketään ei konkreettisesti olisikaan läsnä. Muut ihmiset ovat aina toiminnassani mukana, suhteessani maailmaan.

Toiset ihmiset liittyvät olennaisesti maailman ja minun rakentumiseeni, maailman ja minun konstituutioon. He ovat mukana merkitysyhteydessä, jossa käsitykseni maailmasta muodostuu.

Totuudella on näin ollen aina oma sosiaalinen kontekstinsa, joka antaa tietyn liikkumavapauden. Universaalia totuutta ei ole, mutta silti kysymys ei ole relatiivisuudesta, koska kysymys on juuri yhdessä olemisesta ja maailmassa olemisesta, jotka antavat tietyn paikan jokaiselle yksilölle ja kulttuurille. Oleminen vaatii rehellisyyttä.

Selja Raudaksen teokset valottavat tätä sosiaalisuuden perustaa. Hänen läpinäkyvät ja kerrokselliset installaationsa jatkavat Raudaksen tuotannolle tyypillistä hioutunutta kuvakieltä, jossa liikkuva kuva ja valon käyttö ovat tärkeässä osassa.